Sunday, 6 December 2015

Nusa Lembongan - Neljäs paratiisisaari

Balilla asuessa oppii termin bali-time merkityksen melko nopeasti. Muistan kuinka jo ensimmäisinä päivinä en voinut uskoa kun meidän kuski mihin lie tuli tunnin myöhemmin kuin oli sovittu. Muun muassa "auringonlaskun aikaan" on yleinen aika sopia tapaaminen, Huomenna on paikallisen ystävän syntymäpäivät ja sinne saavutaan auringonlaskun aikaan, joka voi siis olla mitä tahansa 17-19 välillä. 

Lauantaina kun lähdettiin kohti Nusa Lembongania, oli kuskimme lähes kaksi tuntia myöhässä. Yleensä tämä olisi ihan ok, mutta vähän harmitti kun piti olla valmiina kuudelta aamulla ja kuski saapuukin myöhemmin, olisin mieluusti nukkunut vähän pidempään. Päästiin kuitenkin matkaan ja huolet unohtui sillä sekunnilla kun astuimme veneeseen joka veisi meidät paratiisisaarelle. Vesi oli turkoosia ja tuuli tuntui ihanalta kuumuudessa. Veneillessä tuli hieman Suomi mieleen: tuuli, äänet ja menerkäynti tuntuu samalta. Turkoosi vesi ja upeat vuori- ja saarimaisemat pisti meidät kaikki hiljaisiksi. 



Nusa Lembongan on kohtuullisen pieni saari lähellä Balia. Ihastuin saareen heti. Vain vähän turisteja, paikallista meininkiä ja upeita hiljaisia ja valkoisia rantoja. Ensimmäisen 20 minuutin aikana törmäsimme paikalliseen ystäväämme, joka on kotoisin Lembonganilta ja hän sattui olemaan vapaapäivinään kotona. Hän viettikin koko viikonlopun meidän kanssa ja kierrätti meitä kaikissa siisteimmissä paikoissa. Oli helpottavaa kun oli joku ohjaamassa jottei aikaa mennyt turhaan etsimiseen ja eksymiseen. Löydettiin kiva home stay ja saatiin sieltä skootterit vuokrattua. Yksi yö kivassa huoneessa ja kahden päivän skodevuokra oli yhteensä 8 euroa per henkilö.






Saarella ei tosiaan ole hirveästi turisteja, se ei ole vielä pinnalla. Jos sinne eksyisi kymmenen vuoden päästä, taitaisi sekin olla aika erilainen. Jos saarta vertaa Gileihin, pidin Lembonganista enemmän juurikin sen koskemattomuuden takia. Gileillä ei ole mitään moottoriajoneuvoja, joka tuo omanlaista taikaa sinne, mutta toisaalta välillä laiskana ihmisenä oli kivempi mennä saarta ympäri skodella kuin polkupyörällä. Ystävämme Made vei meidät hänen perheensä luo, näimme hänen kotitalon. Kiertelimme saarta, kävimme kauniilla rannoilla ja rantakallioilla missä aallot lyö kielekkeitä vasten korkealle, menimme pienellä veneentapaisella mangrovemetsään ja toisena päivänä snorklailtiin paljon eri paikoissa. Kuvat kertovat tekemisistämme eniten. Hiljaisuus joissain kolkissa oli huumaavaa, välillä teki mieli puhumisen sijaan kuiskata. Saarella ei ketään käytä skoottereilla kypäriä, en usko, että siellä on muutenkaan minkäänlaisia lakeja saatika poliiseja. 













Olimme onnekkaita kun meillä oli paikallinen äijä mukana. Hän vei meidät salaiselle rannalle missä saatiin olla ihan keskenämme, kieriä puhtaassa valkoisessa hiekassa, nauttia päivästä. Hänen ystävä vei meidät snorklailemaan, joten meidän ei tarvinnut lähteä ison turistirysän kanssa, vaan saimme yksityisreissun. Hämähäkkiveneestä oli ihanaa pulahtaa läpinäkyvään veteen katselemaan kaiken värisiä koralleja ja kaloja. Illalla katsoimme pimeässä rannalta kun vastarannalla lentokoneiden valot laskeutuivat ja nousivat Balilta. Mietimme, että tuolla me ollaan nousemassa kahden viikon päästä. Tänään voi sanoa, että lähdemme ensi viikolla.. 






No comments:

Post a Comment