Monday, 5 October 2015

The Gili Islands

Nyt olisi kilometrin verran kerrottavaa, mutta tiivistän ja pudotan epäoleellisia tärkeyksiä pois. Viimeiset viisi päivää tuntuivat uusien kokemuksien vuoksi monelta viikolta. Paljon uusia maisemia, snorklausta ja tuttavuuksia.

Gilit muodostuvat kolmesta pienestä saaresta, ja jotta voin antaa jonkinlaista käsitystä niiden koosta, suurin niistä on 2 km pitkä ja 3 km leveä. Me vietimme aikaamme lepuutellen mieltä ja kehoa kahdella näistä saarista.

Gileillä ei ole mottoriajoneuvoja ollenkaan. Ei tarvinnut haistella pakokaasua eikä kuunnella pillejä, skootterin päristelyä eikä tööttäystä. Saarilla kuljetaan kävellen, pyörällä tai hevoskärryillä. Paikkaa voi erittäin hyvin kuvailla idylliseksi. Pienet hiekkakadut joiden reunoilla on erilaisia kahviloita ja ravintoloita ja joiden takana kiiluu turkoosi meri. Meren takana piilee Lombokin saari ja sen korkea Mount Rinjani.

Ensimmäisenä yönä emme nukkuneet kovin hyvin, sillä tuntui kun olisi nukkunut taivasalla jossain villissä lännessä (bungalowin seinät oli Jessen esimerkkiä käyttäen tehty simpukankuorista ja kauniista ajatuksista). Ulkoa kuului hevosten laukka ja kärryt, gekkojen sekä kanojen ja kukkojen armoton huuto. Siirtyessämme Trawanganille, eli toiselle saarelle, otimme bungalowin vähän rauhallisemmasta paikasta. Siellä ainut suurempi ääni oli lähellä olevan moskeijan rukouslaulut, mutta niitä ei kuulunut yöllä. Gilien asukkaat ovat suurimmaksi osaksi Muslimeja niinkuin suurimmassa osassa Indonesiaa, kun Balilla taas Hinduja.

Gili Air oli melkoinen paratiisisaari:





Meidän "villin lännen bungalow"







Kuten yllä olevasta kuvasta voi lukea, Gileillä (kuten Balillakin) myydään taikasieniä, jotka ovat olleet vasta vuoden alusta laittomia. Gilit ovatkin joillekkin paratiisisaaret siksi, että siellä ei oikeastaan poliiseja ole ja muun muassa näitä sieniä saa joka kahvilasta ja ravintolasta. Silti tällaisia sekaisin olevia ihmisiä ei näkynyt kovinkaan montaa ja mielestäni saaret vaikuttivat todella turvallisilta ja rauhallisilta.

Saarilla on tosiaan aika alkeellista, mutta se teki reissusta erikoisen ja oli vaihteeksi mukavaa olla haistelematta pakokaasua. Alla kuvia muutamasta puljusta, jotka toimivat saarella kauppoina. Siellä ei ollut oikeastaan kunnon kauppoja ollenkaan.






Trawanganilla maattiin rannalla, pyöräiltiin ja snorklattiin. Olen aiemmin snorklannut kerran Thaimaassa. Ottaen huomioon, että maapallon pinnasta on noin 70 % vettä, on kiva nähdä mitä siellä pinnan alla on. Näimme korallien ja kaiken väristen pikkukalasten lisäksi yli metrin kokoisia kilpikonnia, jotka iloisesti ui allamme ja myös kävi välillä tervehtimässä pinnalla veneilijöitä. Alkuun aina vähän jännittää miten sitä happea saa, kun nenä on täysin peitetty maskilla ja suun kautta saa ohuen putken läpi vain ilmaa. Ja välillä siihen putkeen joutuu vettä.




Tämä pikkukilppari ei ollut meressä, vaan kilpikonnien suojelualueella 


Täällä tulee kyllä näettyä ja koettua pienen ajan sisällä niin paljon, että voin seuraavat kaksi vuotta olla tekemättä mitään. Oli mukavaa palata reissulta omaan Bali-kotiin, vaikka Gileillä olikin todella kivaa. Ainahan sitä on kiva palata kotiin.

Ensi viikolla vuorossa Singapore.

Meidän toinen bungalow, jonka yötaksa oli noin 10 euroa per henkilö
Näillä upeilla oriilla me mentiin edestakas saarella.






No comments:

Post a Comment