Viikonloppu meni vauhdilla taas ohi. Ollaan oltu Balilla huomenna tasan kolme viikkoa. Noora mainitsi, että ensi viikolla meillä on jäljellä enää alle kolme kuukautta. Kuulostaa hullulta, juurihan me vasta saavuttiin.
Ajattelin pikaisesti mainita omitusesta ilmiöstä, mikä minulle on viimeisen viikon aikana tapahtunut. Monelle on varmasti alkanut koti-ikävä vähän jo nousta pintaan kun ihan alun jännitys on väistynyt. Minulle on tullut omituinen kaipuu Pohjois-Irlantiin. Mietin sitä melkein päivittäin. En edes osaa spesifioida mitä asioita; ihmisiä, luontoa, ilmapiiriä, kauppoja, perhettä, en osaa sanoa. Se kuitenkin pyörii mielessäni paljon.
Suomea on myös ikävä. Sitä kuitenkin erillä tavalla. Ikävä kohdistuu enimmäkseen ihmisiin. Jesseen, Nalaan, perheeseen ja ystäviin. Uskon, että tulen mielelläni joulukuussa takaisin, vaikka täällä upeaa ja hauskaa onkin. Monet uusista ystävistä jatkavat matkustamista Kaakkois-Aasiassa tai Australiassa helmi-maaliskuulle saakka.
Nyt niitä kuvia!
 |
| Auringonlasku Seminyak Beachillä |
 |
| Padang Padang Beach |
 |
| Apinoita rannalla |
 |
| Kiukku |
 |
| Kuva meidän villan altaalta |
 |
| Mie Goreng ja vesimelonijuoma |
 |
| Paikalliset pojat halusivat poseerata |
 |
| Paikallisten lahjoja jumalille. Näitä on KAIKKIALLA. |
 |
| Ollaan ehditty grillailemaan jo monena iltana |
Kuvista on mahdollisesti helpompi saada jonkinlaista kuvaa millaista täällä on. Ollaan menossa viikonloppuna kiipeämään tulivuorelle Mount Baturille. Meinaamme alkaa patikoimaan kolmen aikaan yöllä, jotta näemme auringonnousun. Seuraavat kuvat mitä luultavimmin siis sieltä.
No comments:
Post a Comment