Saturday, 19 September 2015

Mount Batur

Olen kiivennyt jonkinmoisia vuoria aikaisemminkin elämässäni. En kuitenkaan muistaakseni koskaan yli 1000 m korkeuteen. Edellispäivänä lähdimme aamusta ajamaan pohjoista kohti yhdeksällä skootterilla kymmenen hengen porukassa. Oli hupaisaa katsoa eteensä tai taakseen peilistä meidän skootterijengiä kun ajettiin jonkinlaisessa letkassa. Matka kesti kaksi ja puoli tuntia. Mennessä tuntui lyhyeltä, mutta tullessa väsyneenä ainakin kolmelta päivältä.

Olimme varanneet hotellin jossa yöpyä pienissä bungaloweissa. Paikka oli todella siisti ja hienoilla näköaloilla maustettu. Ja maksoi vain noin 10 euroa per henkilö. Aluksi kiertelimme vuoristoista aluetta ja tutustuimme pieniin kyliin. Myöhemmin menimme katsomaan, kuinka aurinko putosi vuoren taakse. Kaikkia varmasti vähän jännäsi tuleva yö, mutta positiivisella tavalla.


Hotellin takapihalta


Hotellin pihalta gazebosta. Taustalla meidän bungalowit.

Heräsimme kolmen aikaan aamuyöllä. Ensimmäistä kertaa Balilla, siellä oli todella kylmä, sillä olimme korkealla. Alle 10 astetta ja väsyneenä se tuntui kylmemmältä. Silti tuleva koitos silmissä jaksoi helposti lähteä skootterilla ajamaan lähtöpisteeseen. Meitä oli vastassa kolme mukavaa paikallista miestä, jotka veisivät meidät turvallisesti huipulle.

Matka kestää kaksi tuntia ylös, ja kaksi tuntia alas. Ensimmäisen vartin jälkeen kun sydän hakkasi, hengitys meni sikin sokin ja katsoin 1700 metriä ylöspäin huipulle, ajattelin, että enhän minä tähän pysty. Keskivaiheilla kun pysähdyttiin juomaan ja syömään vähän suklaata ajattelin jo, että helpostihan tämä menee. Loppu oli helpompi vaikka paljon jyrkempi. Lähellä huippua kuitenkin ympärille kerääntyi pilviä. Taskulampulla kun näytti mihin suuntaan tahansa: sumua. Motivaatio laski ja alkoi ärsyttää.

Ihan kuin elokuvissa, pilvet väistyivät juuri kun aurinko alkoi nousta. Sen maiseman nähtyäni en hetkeäkään miettinyt oliko patikointi sen arvoista. Se oli niin upeaa, että en osaa kuvailla. Kuvat näyttävät osan siitä upeudesta, mutta valitettavasti kuvien kautta ei sitä täysin pysty osoittamaan. Taivas vaihtoi väriä punaisesta keltaiseen ja siniseen ja punainen pallo nousi meren takaa. Oikealla allamme näkyi pilviä ja vasemmalla tämä auringonnousu. Edessä kaksi vuorta ja alla järvi joka näytti jäiseltä. Kävimme myös tulivuoren kraaterin reunalla katsomassa kun seinämistä nousee höyryä ja onkaloista voi tuntea nousevan kuumuuden.

Onneksi nykyään osataan lähes aina tieteen avulla kertoa jo paljon ennen tulivuoren purkausta, että se aikoo räjähtää. Olisi tullut kiire. Viimeksi laavaa on noussut vuonna 2000.

Kuvat on valitettavasti otettu vaan puhelimilla.









No comments:

Post a Comment