Thursday 3 September 2015

First real school day

Meillä on ollut koulua viimeiset päivät. Aluksi orientaatiota ja tänään kurssit starttasivat kunnolla. Olen yllättynyt niistä kolmesta kurssista, joihin tutustuttiin tänään. Olin jostain syystä olettanut, että Aasiassa koulunkäynti ja tunnit olisivat konservatiivisia. Vain opettaja puhuisi ja luokka kuuntelee hiljaa paikallaan. Täällä kuitenkin opettajat yrittivät ottaa kontaktia oppilaisiin ja ottaa mukaan opetukseen. Opettajat vitsailivat ja olivat iloisia. Todella iloinen yllätys siis.

Kurssit vaikuttavat kiinnostavilta; indonesian kielen perusteita opeteltiin juttelemalla luokkatovereille ja osaamme jo esittäytyä, kysellä kuulumisia, tervehtiä ja kysellä muun muassa missä asuu. Tavoitteena olisi alkaa heti käyttämään sitä paikallisten kanssa, tulisi vähemmän huijatuksi ja se on varmaan hauskaa etenkin toisen osapuolen mielestä. Meitä on suurimmaksi osaksi saksalaisia ja suomalaisia. Onneksi saksalaisia enemmän. Arviolta meidän järjestön kautta noin 20 % on muita kansalaisuuksia.

Kävimme maanantaina viimeisenä iltana ennen koulun alkua Tanah Lot nimisen temppelin alueella. Menimme sinne katsomaan auringonlaskua. Paikka oli todella kaunis; kallioinen rantamaisema ja auringon edessä ikivanhojen temppelien siluetti. Luonto siellä muistutti minua aika paljon Irlannin rannikosta. Jyrkänne ja meri ja vihreys. Munkit ja temppelit toivat vähän lisämaustetta. Minulla olikin kuvia sieltä jo edellisessä postauksessa.

Emme ole valitettavasti säästyneet onnettomuuksilta. Meistä oikeastaan tuntuu, että ollaan kirottuja. Kaksi tyttöä on kaatunut jo skootterilla, toinen vähän pahemmin. Eilen olimme mukana myös taksionnettomuudessa, kun meidän taksikuski alkoi googlettamaan ajaessa. Onneksi vauhtia oli ehkä vain 20 tai 30 km/h. Osuimme betonitolppiin. En nähnyt tilannetta ja luulinkin, että olimme osuneet muutamaan skootteriin, onneksi ei. Kuski on meidän henkilökohtainen kuski, jolle voi ilmoittaa taksitarpeesta whatsappilla. Hän on todella mukava ja hauska, silloin kun ymmärtää puhetta. Kävi tosin sääliksi, sillä hän on kertonut meille nukkuvansa autossaan ja nyt olevansa "in big trouble" kun kolaroi autoaan. Tuntui olevan hieman shokissa.

Emme ole oikeastaan ollenkaan tutustuneet paljon puhuttuun Kutaan. Vähän käyty kääntymässä ja surffattu double six beacillä. Minua se ei oikeastaan paljoa kiinnostakaan, australialaisten juhlimis- ja lomailualue ei ehkä ole sellaista mitä olen hakemassa tältä syksyltä. Varmaan jossain kohtaa tulisi kuitenkin käydä katsomassa millaista siellä on niin voin yhtyä kauhisteleviin ihmisiin, jotka ovat haukkuneet Balia (käytyään Kutalla).

Yksi opettajistamme kertoi todella kiinnostavasta aiheesta tänään, josta en ole kuullut aikaisemmin. Balin saarella on pulaa vedestä, etenkin itäisissä ja läntisissä pienemmissä kylissä. Hänellä itselläänkin tulee kuulemma hanasta vettä vain kello neljästä kuuteen aamulla. Tämän jälkeen vesi alkaa virtaamaan heidän kylistä Nusa Duan alueelle, josta löytyy kaikkein kalliimmat turistihotellit. Näistä ei tietenkään uutisoida ulkomaailmaan, jottei turistit lopettaisi tänne matkustamista. Hän kertoi myös konfliktista, joka syntyy siitä, kun Bali on alkanut kansainvälistymään niin paljon turismin myötä, että heidän perinteet ja kulttuuri hajoaa ja kutistuu. Toisaalta he itse toivovat saavansa mahdollisimman paljon turisteja, koska raha. 

Huomenna jatkuu uudet kurssit ja Bahasa Indonesia. Illemmalla pääsee taas shoppailemaan vähän. Lauantaina aamulla rentoa olemista ja illalla meidän järjestön welcome party. Aika vähän omaa aikaa missään välissä, mutta enää 16 viikkoa jäljellä, ja niin paljon tekemistä. 

No comments:

Post a Comment