Meillä on ollut
koulua viimeiset päivät. Aluksi orientaatiota ja tänään kurssit starttasivat
kunnolla. Olen yllättynyt niistä kolmesta kurssista, joihin tutustuttiin
tänään. Olin jostain syystä olettanut, että Aasiassa koulunkäynti ja tunnit
olisivat konservatiivisia. Vain opettaja puhuisi ja luokka kuuntelee hiljaa
paikallaan. Täällä kuitenkin opettajat yrittivät ottaa kontaktia oppilaisiin ja
ottaa mukaan opetukseen. Opettajat vitsailivat ja olivat iloisia. Todella
iloinen yllätys siis.
Kurssit vaikuttavat
kiinnostavilta; indonesian kielen perusteita opeteltiin juttelemalla
luokkatovereille ja osaamme jo esittäytyä, kysellä kuulumisia, tervehtiä ja
kysellä muun muassa missä asuu. Tavoitteena olisi alkaa heti käyttämään sitä
paikallisten kanssa, tulisi vähemmän huijatuksi ja se on varmaan hauskaa
etenkin toisen osapuolen mielestä. Meitä on suurimmaksi osaksi saksalaisia ja
suomalaisia. Onneksi saksalaisia enemmän. Arviolta meidän järjestön kautta noin
20 % on muita kansalaisuuksia.
Kävimme maanantaina
viimeisenä iltana ennen koulun alkua Tanah Lot nimisen temppelin alueella.
Menimme sinne katsomaan auringonlaskua. Paikka oli todella kaunis; kallioinen
rantamaisema ja auringon edessä ikivanhojen temppelien siluetti. Luonto siellä
muistutti minua aika paljon Irlannin rannikosta. Jyrkänne ja meri ja vihreys.
Munkit ja temppelit toivat vähän lisämaustetta. Minulla olikin kuvia sieltä jo
edellisessä postauksessa.
Emme ole
valitettavasti säästyneet onnettomuuksilta. Meistä oikeastaan tuntuu, että
ollaan kirottuja. Kaksi tyttöä on kaatunut jo skootterilla, toinen vähän
pahemmin. Eilen olimme mukana myös taksionnettomuudessa, kun meidän taksikuski
alkoi googlettamaan ajaessa. Onneksi vauhtia oli ehkä vain 20 tai 30 km/h.
Osuimme betonitolppiin. En nähnyt tilannetta ja luulinkin, että olimme osuneet
muutamaan skootteriin, onneksi ei. Kuski on meidän henkilökohtainen kuski,
jolle voi ilmoittaa taksitarpeesta whatsappilla. Hän on todella mukava ja
hauska, silloin kun ymmärtää puhetta. Kävi tosin sääliksi, sillä hän on
kertonut meille nukkuvansa autossaan ja nyt olevansa "in big trouble"
kun kolaroi autoaan. Tuntui olevan hieman shokissa.
Emme ole oikeastaan
ollenkaan tutustuneet paljon puhuttuun Kutaan. Vähän käyty kääntymässä ja
surffattu double six beacillä. Minua se ei oikeastaan paljoa kiinnostakaan,
australialaisten juhlimis- ja lomailualue ei ehkä ole sellaista mitä olen
hakemassa tältä syksyltä. Varmaan jossain kohtaa tulisi kuitenkin käydä
katsomassa millaista siellä on niin voin yhtyä kauhisteleviin ihmisiin, jotka
ovat haukkuneet Balia (käytyään Kutalla).
Yksi opettajistamme
kertoi todella kiinnostavasta aiheesta tänään, josta en ole kuullut
aikaisemmin. Balin saarella on pulaa vedestä, etenkin itäisissä ja läntisissä
pienemmissä kylissä. Hänellä itselläänkin tulee kuulemma hanasta vettä vain
kello neljästä kuuteen aamulla. Tämän jälkeen vesi alkaa virtaamaan heidän
kylistä Nusa Duan alueelle, josta löytyy kaikkein kalliimmat turistihotellit.
Näistä ei tietenkään uutisoida ulkomaailmaan, jottei turistit lopettaisi tänne
matkustamista. Hän kertoi myös konfliktista, joka syntyy siitä, kun Bali on
alkanut kansainvälistymään niin paljon turismin myötä, että heidän perinteet ja
kulttuuri hajoaa ja kutistuu. Toisaalta he itse toivovat saavansa
mahdollisimman paljon turisteja, koska raha.
Huomenna jatkuu uudet kurssit ja Bahasa Indonesia. Illemmalla pääsee taas shoppailemaan vähän. Lauantaina aamulla rentoa olemista ja illalla meidän järjestön welcome party. Aika vähän omaa aikaa missään välissä, mutta enää 16 viikkoa jäljellä, ja niin paljon tekemistä.
No comments:
Post a Comment