Tuesday, 29 September 2015

Turismia ja arkea

Viimeisin viikko on mennyt lähinnä rennosti ottaen ja Balin arjesta nauttien. Olemme viettäneet iltoja muiden vaihto-oppilaiden villoilla ja tutustuneet uusiin ihmisiin. Sitä täällä tulee muutenkin tehtyä aikalailla päivittäin. Ei täällä kaiken järjen mukaan yksinäiseksi ehdi tulla.

Viime viikon torstaina ostimme taksin meille päiväksi. Kuski oli mukava Balin pääkaupungista kotoisin oleva kahden lapsen isä, joka vei reissultamme mansikoita kotiin tuliaisiksi pitkän työpäivän jälkeen. Hänen englanninkieli oli hieman jäykkä ja sanasto pieni, mutta ymmärsimme toisiamme yleensä aika hyvin. Kiersimme yhdeksän tuntia Balia; kävimme temppelillä, vesiputouksilla sekä riisipelloilla. Maisemat olivat upeat. Oma suosikki oli GitGit vesiputoukset, kävin vähän polskimassa siellä myös kirkkaassa vuoristovedessä. Vesiputouksille käveltiin upean viidakon läpi ja tuntui kun ei olisi pitkään aikaan hengittänyt niin puhdasta ilmaa kuin siellä sai hengittää. Taksireissu kustansi noin 10 euroa per henkilö, olisimme saaneet sen halvemmalla, jos olisimme varanneet aikaisemmin. Ostimme reissun vasta lähtöaamuna.

Kaikki alla olevat kuvat ovat taksireissultamme:

Naisten pitää olla tarkkana temppelialueelle astuessa




mustavalkojengi


Paikallisen seremonian naiset














Muutoin tämänhetkiseen arkeen kuuluu rantaklubeja, kauppakeskuksia, kahviloita, ravintoloita, hierontaa ja tosiaankin sitä vaihtareiden kanssa heilumista. Maanantaisin ja tiistaisin minun on oltava yliopistolla. Kirjoitan lähitulevaisuudessa lisää yliopistoelämästä ja mitä meidän kursseille kuuluu.

Huomenna lähdemme tyttöjen aamuluennon jälkeen Gilin saarille viideksi päiväksi, tulemme sunnuntaina takaisin. Seuraavan kerran lätisen siis toivottavasti paratiisisaarista. Ostimme myös eilen lennot Singaporeen kahden viikon päähän. Tulee olemaan mukavaa nähdä vaihteeksi puhtaita katuja ja korkeita rakennuksia.

Saturday, 19 September 2015

Mount Batur

Olen kiivennyt jonkinmoisia vuoria aikaisemminkin elämässäni. En kuitenkaan muistaakseni koskaan yli 1000 m korkeuteen. Edellispäivänä lähdimme aamusta ajamaan pohjoista kohti yhdeksällä skootterilla kymmenen hengen porukassa. Oli hupaisaa katsoa eteensä tai taakseen peilistä meidän skootterijengiä kun ajettiin jonkinlaisessa letkassa. Matka kesti kaksi ja puoli tuntia. Mennessä tuntui lyhyeltä, mutta tullessa väsyneenä ainakin kolmelta päivältä.

Olimme varanneet hotellin jossa yöpyä pienissä bungaloweissa. Paikka oli todella siisti ja hienoilla näköaloilla maustettu. Ja maksoi vain noin 10 euroa per henkilö. Aluksi kiertelimme vuoristoista aluetta ja tutustuimme pieniin kyliin. Myöhemmin menimme katsomaan, kuinka aurinko putosi vuoren taakse. Kaikkia varmasti vähän jännäsi tuleva yö, mutta positiivisella tavalla.


Hotellin takapihalta


Hotellin pihalta gazebosta. Taustalla meidän bungalowit.

Heräsimme kolmen aikaan aamuyöllä. Ensimmäistä kertaa Balilla, siellä oli todella kylmä, sillä olimme korkealla. Alle 10 astetta ja väsyneenä se tuntui kylmemmältä. Silti tuleva koitos silmissä jaksoi helposti lähteä skootterilla ajamaan lähtöpisteeseen. Meitä oli vastassa kolme mukavaa paikallista miestä, jotka veisivät meidät turvallisesti huipulle.

Matka kestää kaksi tuntia ylös, ja kaksi tuntia alas. Ensimmäisen vartin jälkeen kun sydän hakkasi, hengitys meni sikin sokin ja katsoin 1700 metriä ylöspäin huipulle, ajattelin, että enhän minä tähän pysty. Keskivaiheilla kun pysähdyttiin juomaan ja syömään vähän suklaata ajattelin jo, että helpostihan tämä menee. Loppu oli helpompi vaikka paljon jyrkempi. Lähellä huippua kuitenkin ympärille kerääntyi pilviä. Taskulampulla kun näytti mihin suuntaan tahansa: sumua. Motivaatio laski ja alkoi ärsyttää.

Ihan kuin elokuvissa, pilvet väistyivät juuri kun aurinko alkoi nousta. Sen maiseman nähtyäni en hetkeäkään miettinyt oliko patikointi sen arvoista. Se oli niin upeaa, että en osaa kuvailla. Kuvat näyttävät osan siitä upeudesta, mutta valitettavasti kuvien kautta ei sitä täysin pysty osoittamaan. Taivas vaihtoi väriä punaisesta keltaiseen ja siniseen ja punainen pallo nousi meren takaa. Oikealla allamme näkyi pilviä ja vasemmalla tämä auringonnousu. Edessä kaksi vuorta ja alla järvi joka näytti jäiseltä. Kävimme myös tulivuoren kraaterin reunalla katsomassa kun seinämistä nousee höyryä ja onkaloista voi tuntea nousevan kuumuuden.

Onneksi nykyään osataan lähes aina tieteen avulla kertoa jo paljon ennen tulivuoren purkausta, että se aikoo räjähtää. Olisi tullut kiire. Viimeksi laavaa on noussut vuonna 2000.

Kuvat on valitettavasti otettu vaan puhelimilla.









Tuesday, 15 September 2015

PicPost

Viikonloppu meni vauhdilla taas ohi. Ollaan oltu Balilla huomenna tasan kolme viikkoa. Noora mainitsi, että ensi viikolla meillä on jäljellä enää alle kolme kuukautta. Kuulostaa hullulta, juurihan me vasta saavuttiin.

Ajattelin pikaisesti mainita omitusesta ilmiöstä, mikä minulle on viimeisen viikon aikana tapahtunut. Monelle on varmasti alkanut koti-ikävä vähän jo nousta pintaan kun ihan alun jännitys on väistynyt. Minulle on tullut omituinen kaipuu Pohjois-Irlantiin. Mietin sitä melkein päivittäin. En edes osaa spesifioida mitä asioita; ihmisiä, luontoa, ilmapiiriä, kauppoja, perhettä, en osaa sanoa. Se kuitenkin pyörii mielessäni paljon.

Suomea on myös ikävä. Sitä kuitenkin erillä tavalla. Ikävä kohdistuu enimmäkseen ihmisiin. Jesseen, Nalaan, perheeseen ja ystäviin. Uskon, että tulen mielelläni joulukuussa takaisin, vaikka täällä upeaa ja hauskaa onkin. Monet uusista ystävistä jatkavat matkustamista Kaakkois-Aasiassa tai Australiassa helmi-maaliskuulle saakka.

Nyt niitä kuvia!



Auringonlasku Seminyak Beachillä



Padang Padang Beach
Apinoita rannalla

Kiukku



Kuva meidän villan altaalta


Mie Goreng ja vesimelonijuoma


Paikalliset pojat halusivat poseerata

Paikallisten lahjoja jumalille. Näitä on KAIKKIALLA.


Ollaan ehditty grillailemaan jo monena iltana



Kuvista on mahdollisesti helpompi saada jonkinlaista kuvaa millaista täällä on. Ollaan menossa viikonloppuna kiipeämään tulivuorelle Mount Baturille. Meinaamme alkaa patikoimaan kolmen aikaan yöllä, jotta näemme auringonnousun. Seuraavat kuvat mitä luultavimmin siis sieltä.

Thursday, 10 September 2015

Arki

Meidän arki on alkanut hieman rullaamaan täällä. Meitä on villassa tällä hetkellä 10 ihmistä, kaksi heistä vierailijoita. Huomenna Marvin lähtee takaisin Saksaan. Harmittaa todella, oltaisiin mielellämme pidetty hänet pidempään, oikein mukava heppu. Villassa on kahdeksan makuuhuonetta, joissa kaikissa oma kylpyhuone, jääkaappi, ilmastointi ja parisänky. Edi on meidän villalla töissä; hän siivoaa huoneet joka aamu, petaa sängyt, tiskaa meidän tiskit ja katsoo, että kaikki on kunnossa. Hän on todella mukava, vaikka välillä välillämme vallitsee kielimuuri. On hieman kiusallista jos on unohtanut laittaa vaatteet kaappiin, sillä hän viikkaa ne kauniisiin pinoihin..

Vuokra on noin 330 euroa kuukaudessa per huone, vaihtelee aika paljon euron ja rupian kurssin mukaan. Meillä on täällä kaksi keittiötä joissa on pienet oleskelutilat. Olemme rakentaneet myös altaan viereen pienen hengailutilan. Täytyy sanoa, että kyllä täällä kelpaa olla.






Meillä alkaa koulu aamuisin 8:30 ja ajomatka on noin 35 minuuttia skootterilla. Tavallaan mikään ei ole muuttunut, sillä Suomessa ajamme aamuisin Saloon autolla noin 40 minuuttia. Minulla on ainoana meidän villasta koulua vain maanantaisin ja tiistaisin, mutta ne ovat pitkiä päiviä.

Käymme päivisin yleensä joko rannalla, jos joku haluaa surffata, tai sitten rantaklubilla. Täällä tulee syötyä harvemmin, kun kuumuudessa ei tule yleensä helposti nälkä. Jos ruuan ostaa warungista, eli paikallisesta "ravintolasta", se maksaa yleensä noin 1,50-3 €. Se on halvempaa kuin ostaa itse ruokaa kaupasta ja tehdä se.




Välillä tuntuu kiusalliselta olla paikallisiin nähden niin paljon varallisempi. Vaikka ei minulla ole opiskelijana paljon rahaa, mutta täällä elän herroiksi. Juttelin tänään yhden paikallisen kaverini kanssa, ja hän kertoi asuvansa rannan lähellä pienessä huoneessa, jossa hänellä ei ole muuta kuin lattialla patja ja ilmeisesti jokin vesipiste, mutta ei suihkua. Hän maksaa siitä noin 30 euroa kuukaudessa. Ilmeisesti se kuitenkin riittää, sillä hän vaikuttaa onnelliselta.

Alla kuvia meidän löytämästä jooga/pilates/treenipaikasta, joka on vain noin 5 minuutin päässä meidän villalta. Olimme eilen tutustumassa heidän core-pilates tuntiin. Tänään on ollut vaikeaa kävellä saatika surffata.